Omega 42 logo

Atalanta
Gasteja ja muita tuttavia

Jussi ja Esko

Jussi, Pauliina ja pojat

Esko ja Tiina

Halmeenmäet

Varimaat

s/y Svenskan

s/y Gemma

Etusivulle

s/y Gemma

S/y Gemma tavattiin ensimmäisen kerran Vergin satamassa kesällä 2001, kun Pietarissa käynnin jälkeen olimme tulleet Viron puolelle. Satoi ja tuuli niin, että paljon ei päätään viitsinyt ulos pistää. Vieressämme oli punainen, saksalainen noin 30 jalkainen rautavene. Se näytti varustuksensa puolesta veneeltä, joka oli suunniteltu pitkien matkojen tekemistä varten.

Toisena tai kolmantena päivänä ryhdistäydyimme, koputimme Gemman kylkeen ja pyysimme miehistöä viinille, kun ei tässä paljon muutakaan voi tehdä. Erinomainen ajatus, ja kohta sieltä tulivat Kerti ja Harm Claussen mukanaan vastaleivottu, tuoksuvan kuuma kakku!

Arvelumme oli osunut oikeaan. Gerti ja Harm Claussen olivat todella pitkän matkan purjehtijoita. He viettävät joka vuosi puoli vuotta merellä, Itämerellä, Pohjanmerellä ja pohjois-Atlantilla. Talvisin Gerti opettaa ja Harm kirjoittaa purjehduskirjoja ja satamaselostuksia. Kesällä 2001 he olivat matkalla Pietarin, Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren kautta Jäämerelle. Kerroimme heille negatiivisista kokemuksistamme Pietarissa, mutta he sanoivat kyllä tietävänsä, he olivat siellä ensimmäisen kerran kesällä 1993. Claussenit olivat totisesti henkilöitä, jotka eivät vaikeuksia kaihda!

"Ei tarvitse mennä suihkuun perillä", hihkaisi Gerti, kun he lähtivät rankkasateessa ja myötätuulessa kohti Pietaria.

Purjevene Gemma Seuraavan kerran tapasimme kesällä 2005 Liepajassa. "Hei, tulkaa sisään" ja niin me vuorostamme kömmimme Gemmaan kahville ja erityisesti kuulemaan heidän Jäämeren purjehduksestaan. Gemma oli sisältä paljon enemmän koti kuin Atalanta. Oli öljylamput ja verhot ja pöytäliinat, kakkua kahvin kanssa, kukkia maljakossa ja seinällä tauluja.

Kesän 2001 purjehduksesta heille oli jäänyt ristiriitaiset muistot. Byrokraattinen pompottelu, luotsauspakko (luotsi asui heidän kanssaan veneessä!) ja epämääräinen odottelu veivät maun muuten mielenkiintoisesta matkasta. Kannattiko? Harm ei kauan miettinyt: "ei". Se oli aika paljon sanottu.

Toivottavasti tapaamme heidät vielä, oli ilo tavata noin täysin purjehdukselle omistautuneita henkilöitä.

Palaa takaisin sivulle Purjehdus 2005