Omega 42 logo

Atalanta
Gasteja ja muita tuttavia

Jussi ja Esko
Jussi, Pauliina ja pojat
Esko ja Tiina
Halmeenmäet
Varimaat
s/y Svenskan
s/y Gemma

Etusivulle

Jussi, Pauliina ja pojat

Pauliina tuli Jussin elämään 1990-luvun alussa. Hän oli joskus purjehtinut tuttaviensa veneellä ja tuli viikonloppupurjehduksille lähisaariin. Kävimme muutamia kertoja Tallinnassakin. Vuonna 2000 heidän elämänsä muuttui (samoin kuin meidän), kun perheeseensä syntyi poika, Leevi. Ensimmäisen purjehdusmatkansa Leevi teki sitten kesällä puolivuotiaana. Meripunkassa matka sujui rauhallisesti ja olihan isä mukana huolehtimassa.

Jussi ja Pauliina Seuraavana kesänä Leevi pääsi matkalle mukaan vain CD-rompulla.Se annettiin isoisälle ja -äidille mukaan käytettäväksi Itämeren kierroksella pahimman ikävän varalle. Ja kyllä sitä katsottiinkin! Talvella 2002 tuli lisää katsottavaa, kun Leeville syntyi pikkuveli Nuutti. Kesällä 2002 Leeviä totuteltiin kunnon aaltoihin ja hyvin kaikki meni, poika oli kovasti innostunut isoisän veneestä. Nuutti ei vielä päässyt merielämän makuun, hän oli purjehduspäivänä sairaana.

Kesällä 2003 lähdettiinkin sitten koko joukolla saareen. Huh huh, tällaistako se olikin. Veneen portaat olivat pojista tietysti se kaikista kiinnostavin paikka ja tietysti kumpikin olisi halunnut olla niissä samaan aikaan. Jäimme odottamaan toiveikkaina seuraavia kesiä, jolloin olisi helpompaa.

Leevi ja Nuutti Kesällä 2004 Leevi otettiin mukaan yöretkelle. Leevi onki kiihkoisasti kuten setänsäkin aikoinaan. Ne olivatkin hänen ensimmäiset itse onkimansa ruoka-ahvenet! Kesällä 2005 oli jo helpompaa, Leevi ja Nuutti olivat mukana veneessä vaihtelevissa seurueissa. Kerran Nuutti oli yksin meidän kanssamme saaressa, toisella kerralla Jussi tuli poikien mukaan. Kyllä heistä purjehtijoita tulee!

Väkisinkin ajatukset palaavat 70-luvun puoliväliin, jolloin omat poikamme olivat samanikäisiä. Minkälaisella venellä uskaltauduimmekaan merelle! Toisaalta, pienessä veneessä kaikki oli käden ulottuvilla, myös pojat. Nyt odotamme sitä kesää, että voisimme ottaa pienet pojat mukaan vähän pidemmälle, vaikkapa viikon matkalle. Nyt kun vielä jaksaisi …

Nuutti Kesällä 2011 tämä toive sitten toteutui: Nuutti lähti mukaamme kesäpurjehduksen ensimmäiselle viikolle. 9-vuotias Nuutti oli veneessä kuin vanha tekijä. Innokas merimies oli aina valmis tekemään mitä vain häneltä pyydettiin ja vähän ylikin. Aivan alkumatkan säät eivät meitä erityisesti suosineet, oli vastatuulia ja yksi oikea satamassa vietetty myrskypäiväkin. Silloin sitten ehdittiin kiertää saarta ja tutustua luontoon. Matkan aikana opeteltiin solmuja, merimerkkejä ja veneen ohjaamista. Iltaisin pelattiin pelejä ja kerrottiin juttuja.

Kalaonni ei suosinut, vaikka matojakin oli hankittu nimenomaan ahventen pyytämiseen. Monen onki-illan yhteenlaskettu saalis oli yksi särki ja lukematon määrä kolmipiikkejä. Joskus 30 vuotta sitten saaliit olivat paljon parempia.

Juhannusaattoa vietettiin kolmen veneen voimin Tammon saaressa, jonka laiturilla Nuutti piti meille pienen ex-tempore kitarakonsertin lainasoittimella. Vanhemmat tulivat hakemaan pojan kotiin Turusta ja me jatkoimme matkaa kohti Pohjanlahtea.

Leevi Kesä 2012 oli Leeville ja Nuutille kiireinen. Perhe palasi juhannuspäivänä Italian matkaltaan ja seuraavana päivänä pojat otettiin mukaan veneeseen. Säät olivat hyvin vaihtelevat ja viikon matkaan sisältyi kaksi saaripäivää, siinä määrin reitillemme osui kovia tuulia ja sateita. Matka meni kokonaisuudessaan kuitenkin hyvin, vaikka Hangon selällä peräntakainen aallokko keikutti venettä ikävästi. Jäätelö ja aurinkoinen sää kohotti kuitenkin kummasti mielialaa. Iltaisin pelattiin korttia ja Rummikubia sekä opiskeltiin tavallisten purjehdustaitojen lisäksi kansainväliset viestintäaakkoset. Me vanhukset opimme jälleen uuden pelin, Huijaus, ja täytyy sanoa, että siinä lajissa pojat olivat isovanhempiinsa verrattuina ylivoimaisia.

Uudessakaupungissa kierreltiin puukaupungin viehättäviä katuja, nautittiin (syötiin) kahtena päivänä pizzat ja Pakkahuoneen kahvilan munkkirinkilät. Nämä juhlat kuitenkin loppuivat, kun pojat palasivat kotiin ja me suuntasimme veneen keulan pohjoista kohti.

Vuonna 2013 kesäpurjehdus alkoi viikkoa ennen juhannusta kuten aikoinaan töissä olleessamme. Nyt suuntasimme itään ja Leevi ja Nuutti otettiin mukaan lennossa. Tanssi- ja musiikkileirit sekä optarikurssi olivat vieneet aikaa heti kesäloman alkaessa. Itse olimme purjehtineet Helsingin itäpuolelle viimeksi 5 vuotta sitten, joten oli jo aikakin vaihtaa suuntaa. Samalla saimme näyttää pojillekin uusia maisemia. Kotkaan päästiin vain yhdellä pysähdyksellä Emäsalon Skallerhamnissa, jossa saaren ainoana veneenä nautimme täysillä hyvästä, tuulelta suojatusta satamasta (Emäsalo 16 m/s) ja makeasta saunasta.

Kotkassa vietimme kaksi päivää. Matkamme pääkohde, Merikeskus, oli suljettu maanantaisin, joten saimme näin yhden ylimääräisen päivän. Tulipa tutkittua hieno meripuisto tarkkaan. Poikien ehdoton suosikki, kuten meidänkin, oli kuitenkin jäänsärkijä Tarmo, jossa vietimme aikaa useita tunteja.

Paluumatkalla pysähdyimme Loviisan edustalla olevalla Svartholman linnoitussaarelle. Vaikka vanhat muurien jäänteet olivatkin mielenkiintoisia, niin ehdottomasti voiton veivät sataman laiturilta ongitut ahvenet. Niitä tuli niin paljon, että piti jo toppuuttaa onkijoita. Seuraavana päivänä olikin sitten ateriaksi paistettuja ahvenia niin paljon kuin jaksoi syödä.

Juhannuksen aatonaattona pojat vietiin Porvooseen. Me palasimme Skallerhamniin juhannusta viettämään. Ensi kesänä taas uudestaan


6.9.2013