Omega 42 logo

Atalanta





Purjehdukset

1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016

Etusivulle

Purjehdukset

2006 Riiassa ja Saaristomerellä
Reittikartta

Mustapäiden talo Riiassa Vuoden 2006 kesälomapurjehdus alkoi vasta viikko ennen juhannusta. Eero saattoi pitää yhtäjaksoista lomaa vain kolme viikkoa, joten tavoitteet kesälomallekaan eivät olleet kummoiset: Riiassa olisi taas mukava käydä. Olihan edellisestä kerrasta kulunut jo neljä vuotta.

Matka alkoi huonoissa merkeissä. Tarkoituksenamme oli mennä suoraan Tallinnaan, mutta Porkkalassa meitä ei päästetty jatkamaan, koska passini etusivu oli repeytynyt taitteesta. Hetken jo olimme muuttamassa matkasuunnitelmiakin, mutta käännyimme sitten kiltisti takaisin ja sain kuin sainkin väliaikaisen passin seuraavana päivänä.

Tallinnasta lähdimme rauhallisesti länteen. Haapsalun satamassa oli samaan aikaan Jera, 20 m pitkä ja 3 metriä leveä (kapea) purjevene. Se oli todellinen kaunotar! Siinä jäi Atalantakin toiseksi. Vene oli lähes uusi, vain 9 vuotta vanha, mutta siinä oli upeasti saatu siirrettyä vanhan puuveneen hillitty charmi nykypäivään. Tapasimme vielä Roomassaaressakin ja silloin kävimme jo juttusille. Kippari oli todella toteuttanut haaveensa hatunnoston ansaitsevalla tavalla!

Roomassaaren satamamestari on muuten aivan omaa luokkaansa. Oskar, entinen merimies ja tanssinopettaja, tuntee kaikki vieraansa (veneet) nimeltä. "Onko kaikki hyvin?". Missään muussa satamassa en ole tervetuliaisiksi saanut satamamestarilta poskisuudelmia! Eipä mikään ihme, sillä käymme Roomassaaressa vähintään kerran kesässä, onhan Roomassaari Oskarinkin sanonnan mukaan Atalantan toinen kotisatama.

Juhannusaaton vietimme yöpurjehduksella matkalla Roomassaaresta Riiaan. Reipas lounainen tuuli antoi aallokkoa Irben salmen läpi, tuuli heikkeni mutta kesti sitkeästi läpi yön ja puolen päivän aikaan kiinnityimme Andrejostan satamaan noin 25 englantilaisen eskaaderipurjehtijan joukkoon.

Riika jaksaa aina ihmetyttää ja ihastuttaa. Kiertokävelymme ehdottomat suosikit ovat Elizabetes- ja Alberta-katujen jugend-rakennukset ja tietysti hallit. Riiassakin oli tuttu satamamestari, joka muisti meidät vuosien takaa. Selvä plussa satamalle!

Ruhnun satamamestari ja veistos Riiasta lähdimme Riian lahden toiselle suurelle saarelle eli Ruhnuun. Olimme ensimmäisellä Baltian matkallamme 1996 käyneet kääntymässä satama-altaassa ja lähteneet välittömästi pois. Mielikuvaa hallitsi edelleenkin altaassa lojunut laivan hylky, jonka ruostuneet kansirakennelmat olivat osaksi veden pinnalla.

Mutta, kymmenessä vuodessa kaikki on toisin, niin täälläkin. Nuori, avulias ja satamastaan ylpeä satamamestari otti meidät vastaan ja osoitti paikan. Laiturit olivat uudet ja niille oli ruopattu allas entisen satama-altaan taakse. Laivan hylky oli poistettu, nykyisenä maamerkkinä toimii upouusi huoltorakennus. Kyllä siellä kelpasi yöpyä!

Meidän piti käydä kylällä kaupassa ja niinpä satamamestari vei meidät autollaan katsomaan samalla saaren nähtävyyksiä. Saarella asuu vuoden ympäri 60 henkeä. Sitä ovat asuttaneet vuoteen 1944 saakka Viron ruotsalaiset. Nähtävyyksiä ovat vuodelta 1644 peräisin oleva puukirkko, matalaa metsää, muutamia taloja, kaksi kauppaa ja miljoonittain hyttysiä, joihin tutustuimme kävellessämme kylältä 3 km:n matkan takaisin. Sinne pitää mennä vielä uudestaan.

Loppumatkan hienoin kokemus oli yöpurjehdus Dirhamista Utön kautta Pännäisiin. Alkumatka oli kryssimistä, mutta sitten pikkuhiljaa tuuli kääntyi suotuisammaksi ja loppujen lopuksi menimme upeasti kokka kohisten pitkin puolikuun siltaa. Hangon valot näkyivät etäällä ja Bengtskärin silhuettikin erottui kiikarilla. Utön kohdalla meidät otti vastaan rajavartioston kumivene, emme olleet ilmoittaneet tulostamme ja VHF:kin oli unohtunut kiinni. Merien vartiointi on todella tehokasta! Utössä ei muuten ollutkaan enää tullauspistettä, jouduimme menemään Pännäisiin asti. Siitä tuli sellainen kuuden tunnin tullausmatka.

Sitten pieniä päivämatkoja kotiin Espooseen. Ångestön sauna alkaa kilpailla Ånsörenin kelohonkasaunan kanssa upeine maisemineen ja hienoine uimapaikkoineen.

Kesää oli vielä paljon jäljellä. Perinteisten Tallinnan matkojen lisäksi myös ystäviämme kutsuttiin mukaan iltapurjehduksille. Hieno kesä!

1.10.2006
katso lisää