Omega 42 logo

Atalanta





Purjehdukset

1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016

Etusivulle

Purjehdukset

2007 Oslossa ja Kielissä
Reittikartta

Kesän 2007 purjehdus alkoi vauhdikkaasti, sillä pääsimme lähtemään reippaaseen itätuuleen. Mieliala ja odotukset olivat muutenkin korkealla: ensimmäinen kesä, jonka jälkeen ei kummankaan tarvinnut mennä enää töihin. Ainoa rajoite purjehdukselle oli elokuun puoliväli, jolloin piti olla takaisin vastaanottamassa ekaluokkalaista koulusta. Reittisuunnitelmat olivat sen mukaiset: ensin Ruotsin Västkustenille, loppu sitten säiden mukaan.

Pysähdyimme ensimmäisen kerran Byxelkrokissa, josta jatkoimme vauhdikasta myötätuulimatkaamme Kalmariin ja edelleen Bornholmin Hasleen saakka. Siellä huilasimme päivän ja jatkoimme jälleen myötätuulessa Falsterbon kanavan kautta Kööpenhaminaan. Oli suorastaan käsittämättömän kuuma. Istuma-aukkoon piti asentaa satamassa aurinkokatos, eihän sitä hellettä muuten olisi kestänyt. Muutenkin hiljensimme jo vähän vauhtia, toisen yön olimme aivan Kööpenhaminan ulkopuolella olevassa Flakfortetin entisellä linnakesaarella, joka on nykyisin varustettu täysin veneturismin tarpeisiin.

Louisiana, Henry Moore

Eero oli aikoinaan huomannut, että Humlebaekissä Louisianan taidemuseon vieressä on pieni satama. Humlebaek olikin ehdottomasti pysähdyksen arvoinen paikka. Museon lisäksi kaupungissa oli kaunein koskaan näkemäni hautausmaa, johon suuret puut, lammet ja kaarisillat toivat Monet-maisen tunnelman.

Humlebaekin jälkeen pääsimme kryssimään, kun jatkoimme Själlannin itäreunaa kohti Gillelejeä eli saaren pohjoiskärkeä. Sieltä saimmekin jo aivan kunnolla roiskivan sivutuulireissun Ruotsin puolelle Varbergiin. Alkoi ns. normaali purjehduskesä.

Ruotsin Västkustenin maisemaosuus alkaa varsinaisesti Göteborgista ja jatkuu siitä pohjoiseen runsaat sata mailia. Korkeat punaiset graniittikalliot ja niiden suojassa olevat kylät valkoisine punakattoisine taloineen ovat kuin suoraan matkailumainoksista.

Smögenin rantalaitureita Veneväylät ovat välillä aivan hengästyttävän kapeita. Otimmepa jopa "lennossa" erään viittilöivän liftarin kyytiin (nuori kaveri, jonka venekyyti oli pettänyt ja hänen piti ehtiä työpaikalleen toisen saaren ravintolaan).

Smögen eli kesäkuun puolivälissä vielä off-season aikaa, ts. löysimme helposti paikan ja laitureilla mahtui kunnolla kävelemään. Koko kylä oli rakennettu jyrkkään rinteeseen ja osittain jopa veden päälle. Voi vain kuvitella, millaista kuhinaa siellä on juhannuksen jälkeen!

Olimme hankkineet Göteborgista Oslon vuonon merikortit ja halu päästä käyttämään niitä oli suuri. Illan suussa Strömstadin tienoilla säätiedotus oli lupaava, joten päätimme jatkaa suoraan Osloon. Siinä vaiheessa levitimme kortitkin esiin: mitä, Osloonhan on 50-60 mailia! Se merkitsi sellaista 12 tunnin purjehdusta. Olimme Akerbryggan laiturissa sitten aamulla kuuden aikoihin. Vähän kyllä päivällä väsytti muutaman tunnin yö(aamu-)unen jälkeen. Viikinkimuseo ja Vigelandin puisto olivat kyllä ehdottomasti yhden menetetyn yöunen arvoisia vaikka ne olisi aikaisemmin nähnytkin. Viikinkilaiva

Takaisin tultiin sitten Strömstadin kautta. Säätyyppi oli muuttunut, alkumatkan itätuulet olivat muuttuneet kiukkuisiksi länsilounaisiksi, jotka toivat mukanaan tiheitä sateita. Skagerrakin selkä on suuri silloin kun sieltä tulee tuulta 12m/s. Onneksi nuo avo-osuudet jäivät lyhyiksi, ja pääsimme rannikkoa etelään pienin purjein enimmäkseen saariston suojassa.

Hönön saarella olimme satamamestarin mukaan ensimmäinen suomalaisvene moneen vuoteen. Tulimme sinne ulkomeren kautta odottamaan suotuisaa tuulta Kattegatin ylitykseen. Lähdimme aikaisin aamulla kohti Skagenia. Matka meni ongelmitta ja eihän se ole loppujen lopuksi sen pidempi kuin matka Porkkalasta Tallinnaan.

Skagenin satamassa pääsimme kiinnittymään suuren hollantilaisveneen kylkeen. Satamassa oli periaatteessa ankkurikiinnitys, joka tuntui aika hurjalta kun laitureiden välit olivat niin lyhyet. Se koettiin selvästi, kun tuuli nousi 25 m/s saakka. Ankkurit eivät pitäneet ja kipparit vetivät köysiä vastapäiseen laituriin ja muihin veneisiin. Se oli varsinainen hässäkkä! Joku laituripollari irtosi ja taas siinä huudettiin. Emmepä olleet sellaista koskaan aikaisemmin kokeneet.

Skagenin kärjessä Skagerrak ja Kattegat kohtaavat, ja se oli kovalla tuulella maista katsoen upeaa nähtävää. Siinä meri kiehui ja nousi monen metrin korkuisiksi tyrskyiksi.

Myrskypäivän jälkeen suuntasimme Anholtin kautta Århusiin ja Pikku Beltille. Olimme etukäteen opiskelleet Pikku Beltin virtauksia, mutta siitä huolimatta ne askarruttivat: mitenkähän siitä selvitään? On se todella kapea Middelfartin kohdalta. Toivottavasti virta ei nyt olisi kauhean voimakas. Toisaalta, selviäväthän nuo kaikki saksalaiset ja tanskalaisetkin veneet, miksi emme siis mekin.

Loppujen lopuksi menimme kaikista kapeimman kohdan moottorilla, oli vastatuulta ja oli vastavirtausta. Purjehtivia veneitä ei näkynyt lainkaan.

Kielin kanavalla

Pikku Beltin jälkeen olimmekin sitten Saksassa. Kielissä koimme pettymyksen. Uunituoreidenkin satamaoppaiden mainostama Thiessen Schiffsausrüstung oli lopettanut toimintansa jo muutama vuosi sitten, paikalla oli vain saman niminen kahvila. Eipä sen puoleen, ei meiltä mitään puuttunut, olisipa vain ollut hauska nähdä tuo purjehtijoiden entisaikojen Kielin päänähtävyys. Kiel Holtenau on se satama aivan kanavan suulla, jossa odotellaan kanavan aukaisemista. Onpa siihenkin nyt sitten tutustuttu jos joskus tulee tarvetta.

Läntisen Itämeren alueella oli yllättävän paljon sotilasharjoitusalueita. Meitäkin tultiin kerran ohjaamaan kiertoväylälle, kun varoalueita oli kuulema laajennettu. Fehmarnin saaren jälkeen olimmekin sitten tutuilla vesillä. Kävimme varmistamassa, että kaikki on varmasti ennallaan: Warnemünden joenrantakuhina, Stralsundin tiiligotiikka, Sassnitzin pitsihuvilat ja Kolobrzegin paistettu turska.

Kolobrzegissa saimme viestin vuosien takaiselta purjehdustuttavalta s/y Pirolilta, että se on seuraavaksi matkalla Ruotsin Simrishamniin. Päätös syntyi nopeasti, teimme yöpurjehduksen Simrishamniin ja olimme sitten vastaanottamassa Pirolia satamaan. Se oli hieno tapaaminen!

Sen jälkeen alkoi ainakin henkinen kotimatka. Höga Kustenin kierros oli jo suosiolla jätetty seuraaviin kesiin. Purjehdimme Ruotsin rannikkoa ylöspäin vaihtelevissa säissä 10-12 tunnin päivämatkoja. Nynäshamnissa odottelimme päivän kovassa tuulessa ja sateessa. Raumalla kävimme tervehtimässä tuttaviamme. Nukuimme matkan ensimmäisen kerran kuivalla maalla, saunoimme ja nautimme muustakin ylellisyydestä.

Hangosta suuntasimme Haapsaluun, olisihan se muuten jäänyt tältä kesältä kokonaan väliin. Loppu olikin sitten viivyttelyä. Uusimme kolmen vuoden takaisen Naissaaren vierailun (takapakkia: laiturille vedetyt vesi ja sähköpisteet olivat pois käytöstä!), ja kotiin tulimme Tallinnan kautta.

Matkaa tuli yhteensä noin 2600 mailia. Dieseliä kului alle 90 litraa. Vene ja miehistö säilyivät vaurioitta. Emme joutuneet kertaakaan oikein kovaan tuuleen, vaikka säätiedotukset sellaisia lupasivatkin joillekin merialueille. Kohdalle osuneiden kovien tuulien aikana olimme satamissa. Simrishamnin matkalla seurasimme huolestuneina ukkosrintaman kehittymistä. Salamat olisivat olleet upeita, jos niitä olisi päässyt ihailemaan maista. Onneksi se meni sivuitse.

Purjehduksemme päättyi 9.8. Etupihan syyshortensia oli kukassa. Mihin oli kesä livahtanut?

10.9.2007
katso lisää