Omega 42 logo

Atalanta





Purjehdukset

1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016

Etusivulle

Purjehdukset

2008 Aalborgissa, Roskildessa ja Gdanskissa
Reittikartta

Kesän 2008 purjehdukselle lähdettiin vähän sekalaisissa tunnelmissa: edellisenä päivänä rikkoutunut olohuoneen ikkuna mietitytti samoin kuin se, miten pienten poikien kesälomahoito mahtaa loppujen lopuksi järjestyä. Mutta kun spinakkeri nostettiin Itämerellä unohtui kaikki maallinen, ja niin katse kuin mielikin olivat suunnattuina kohti horisonttia. Sieltä ilmestyivät ne kaikki tutut eli Blå Jungfru, Borgholm, Kalmarin silta ja tuulivoimalat. Kalmarin salmen uutuutena löydettiin Öölannin puolelta piskuinen Degerhamn, jonka luontopolulla käytiin Linnén jalanjäljissä ihmettelemässä jo aikoja sitten käytöstä poistettua alunakaivosta.

Sandhamnissa meitä koeteltiin. Itämeren alueen kovimmat tuulet pitivät meitä vankinaan kolme vuorokautta, mutta pääsimmepä sitten Åhusiin, joka tähän saakka on aina jäänyt reittien ulkopuolelle. Se olikin kannattava reissu, nähtiin nimittäin hieno kaupunki, ystävällisiä veneilijöitä ja Ruotsin Alkon eli Vin & Spritin upeat tuotantolaitokset.

Donsön katot

Reippaat tuulet jatkuivat. Matkamme noudatti suurin piirtein kesän 2007 reittisuunnitelmaa aina Göteborgin edustalla olevalle Donsön saarelle saakka. Ja jälleen tuuli. Nyt olimme satamassa viisi vuorokautta. Oloa liennytti hieno saari ja suomalainen seura eli s/y Tinka ja sen miehistö. Onhan aina mukavampi vaihtaa kokemuksia kotimaisella kielellä. Välillä kävimme päivävierailulla Göteborgissa.

Olimme kuitenkin tyytyväisiä kun vihdoin pääsimme irti ja Limfjordenin suulla olevaan Halsin kaupunkiin, josta jatkoimme vuonoa pitkin Aalborgiin. Lähinnä halusimme kokea, minkälaisia Tanskan vuonot ovat purjehtia. Limfjorden rohkaisi lähtemään toiseenkin vuonokaupunkiin eli Roskildeen. Se olikin jo aivan eri tavalla pussin perällä, mutta niinpä vain päästiin satamaan ja onnistuimme saamaan sen viimeisen paikan, johon Atalantalla ylipäätään olisi ollut asiaa. Roskilde oli jännä sekoitus vanhaa historiaa ja rentoa meininkiä. Me vanhukset ihmettelimme menoa, kun olimme lähinnä viettäneet aikaa tuomiokirkossa entisten kuninkaallisten seurassa. Turisti-infossa valaistiin asiaa: rock-festivaaleille tullut rokkikansa oli vallannut kaupungin ja valmistautui seuraavana viikonloppuna pidettäville festareille.

Roskildesta lähdettiin Oddenin ja Bogensen kautta Pikku-Beltille. Tänä vuonna olimme jo kuin vanhoja tekijöitä, tiesimme, että väylä on huomattavasti leveämpi kuin mitä kartalta katsottuna näyttää. Meillä oli suorastaan tarve mennä uudestaan Aabenraahan, josta kesällä 2007 emme saaneet yhtään kuvaa. Tuolloin emme kerta kaikkiaan arvanneet, että satamamakasiinien takaa ilmestyisi hieno vanha saksalainen kaupunki. Nyt oli sitten kamera mukana ja kuvasimme sydämen halusta. Nuo koristeelliset ovet oli ihan pakko ikuistaa!

Nukkekaupunki

Olimme hädin tuskin toipuneet Aabenraasta kun tulimme seuravaan vastaavanlaiseen paikkaan. Jo turistioppaat käyttävät Ærösköbingistä nimitystä "nukkekaupunki" . Matalat, värikkäät, kukkaistutuksin ja maalauksin koristellut "nukketalot" reunustivat kaupungin katuja. Ne olivat todella toinen toistaan sievempiä. Jossain vaiheessa aloimme jo saada yliannostuksen tätä lajia ja kaivata selkeitä yksinkertaisia linjoja ilman pastellivärejä...

Tuulet olivat vaihteeksi heikkoja ja sammuivat päivällä lähes kokonaan, mikä merkitsi pitkiä päiviä mutta lyhyitä päivämatkoja. Vähitellen siirryimme Saksan puolelle ja kesäpurjehdusten vakiokohteeseen eli Stralsundiin. Oli hauska päästä välillä "ihan oikeaan" kaupunkiin! Satamassa valmisteltiin kovalla touhulla merikeskus Ozeanumia, jonka avajaiset olivat parin päivän päästä. Stralsundin Ozeanum Tutustuminen siihen jäi meiltä seuraaviin kesiin. Teimme sen sijaan gotiikkakierroksen: Stralsund on kuuluisa vanhoista tiiligotiikkarakennuksistaan ja nyt tsekkasimme turistitoimiston ohjeen mukaan noin 25 kohdetta. Suurin osa rakennuksista oli 1300-1400-luvuilta. Mitenkäs vanha se Söderholmin talo Helsingissä oikein olikaan?

Mantereen ja Rügenin saaren yhdistävä uusi maantiesilta oli saatu valmiiksi, mutta edelleen piti suunnitella kulkunsa rautatiesillan aikataulujen mukaan. Se avautuu päiväsaikaan periaatteessa kaksi kertaa: aamulla 9 aikoihin ja toisen kerran illan suussa. Se tarkoittaa, että sillan takana on aikamoinen ruuhka, kun veneet purkautuvat aamulla Strelasundiin ja Rügenin itäpuolelle.

Teimme lyhyitä päivämatkoja: ensin Lauterbachiin tutustumaan uusvanhaan kylpylärakennukseen ja sieltä Sassnitziin, joka sekin oli jäänyt edellisenä kesänä väliin. Pettymys oli aikamoinen, kun luvattu uusi huvivenesatama oli kyllä valmis mutta sinne pääsy oli suljettu siimoin. Taas kerran jouduttiin kiinnittymään aallonmurtajaan. Itse kaupungissahan riitti katseltavaa: kun aikaisemmin kiinnitti huomiota ne rakennukset, jotka oli hienosti uusittu, niin nyt silmä osui nimenomaan niihin, jotka yhä odottivat korjaajaa. Eivät ole mahdollisuudet vielä loppuneet Sassnitzista.

Leban hiekkadyynit

Puolan rannikon kuljimme vauhdilla. Pysähdyimme vain Kolobrzegissa, Lebassa ja Gdanskissa. Satamat ovat muutenkin aika vähissä ja monet niistä ikävästi suoraan joessa. Luonnonsatamat puuttuvat Puolasta kokonaan. Lebassa kuitenkin pysähdyttiin ja nyt lähdimme katsomaan Leban hiekkadyynejä, jotka vaeltavat 10 m vuodessa itään. Oli aika erikoista kulkea kesällä tunturimaisemissa. Siellä täällä hiekan keskeltä törrötti kuivunut puun runko. Lopulta hiekka tappaa kaiken kasvillisuuden ja peittää kylänkin jos osuu kohdalle. Leban dyynit olivat kesän vaikuttavin luontoelämys.

Gdanskista lähtiessä piti taas varautua pitkiin päivämatkoihin. Klaipedassa käytiin, mutta vähän petyttiin, kun edelliseen käyntiin vuonna 2000 verrattuna emme havainneet mitään olennaista muutosta. Liepajassa oli sen sijaan saatu paljon valmiiksi ja siitä käynnistä jäi "hyvä mieli".

Baltian rannikolla pääsimme kunnon tuuliinkin. Onneksi vallitsevat tuulet olivat jälleen lounaasta, joten Atalanta surffaili isossa aallokossa hurjaa vauhtia. Tarkkanahan siinä pinnamiehen/-naisen piti kuitenkin olla ja kaikesta huolimatta taisi pari tervehdystä mereltä tulla istuma-aukkoon. Ei paljon näkynyt muita veneitä.

Virossa pääsimme kokemaan läheltä kamppailua huvivenesataman herruudesta. Siitä jäi vähän outo olo. Mikä on ollut lopullinen syy ja kuka puhuu totta? Eikä sekään tuntunut mukavalta, että nyt huviveneet ruoppasivat väylää pehmeässä mutapohjassa. Lisäksi näyttää siltä, että satamaa pitävät ihmiset eivät itse harrasta veneilyä eivätkä siten osaa ajatella veneilijän todellisia tarpeita kuten riittävää tilaa satamamanöveerauksiin ja pitäviä poijuja ym. Se on todella muuta kuin ravintola ja kovaääniset "satamajuhlat".

Saaristomeren purjehdus jäi vaatimattomammaksi kuin olimme etukäteen suunnitelleet. Kävimme Uudessakaupungissa, mutta jouduimme sitten jäämään neljäksi yöksi Espskärin luonnonsatamaan poikkeuksellisen voimakkaiden itätuulten vuoksi. Onneksi ruoka riitti ja satama oli suojaisa, mutta kieltämättä aika kävi jo vähän pitkäksi. Kun sitten vihdoin pääsimme taas liikkeelle, tulimme suorinta tietä Soukkaan, jonne saavuimme elokuun 8.päivänä. Oli mukava olla kotona taas.

Lokiin kertyi matkastamme liki 2400 mailia, kävimme 49 satamassa ja käytimme dieseliä 100 litraa. Torkkupeittoa varten valmistui 48 kudottua lappua. Ei vahinkoja veneelle eikä miehistölle. Kokonaisuudessaan monipuolinen matka ja näimme uusia paikkoja. Ei voi moittia.

7.11.2008
katso lisää