Omega 42 logo

Atalanta





Purjehdukset

1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016

Etusivulle

Purjehdukset

2009 Lübeckissä, Kolobrzegissä ja Raumalla
Reittikartta

Maisema Nauvon selälle

Tänä kesänä lähdimme kesäpurjehdukselle samoihin aikoihin kuin suurin osa suomalaisista eli juhannusaattona. Juhannuksen aikoina säät olivat suorastaan kehnot, vastatuulta ja sadetta riitti, mutta Itämeren ylitys onnistui taas kerran yli kaikkien odotusten. Paikoilleen pysähtynyt korkeapaine toi mukanaan pohjoisenpuoleista tuulta, joka jatkui ja jatkui...

Ruotsin osuus: Borgholm, Kalmar ja Sandhamn sekä Bornholmin Hasle menivät yhdessä hujauksessa. Kun satamat olivat ennestään tuttuja ei maihin päästessä tarvinnut jäädä kiertelemään paikkoja, vaan jatkoimme välittömästi matkaa aina seuraavana päivänä. Ensimmäinen uusi satama oli Rügenin koillisreunalla sijaitseva viehättävä Lohme, jossa pääsimme harjoittelemaan portaiden kiipeilyä. Koko Rügenin pohjois- ja koillisreuna ovat kalkkikivijyrkännettä ja niinpä täälläkin satamasta nousi yli 200 askelman kuntoportaat mäen päälle.

Kun tähän saakka olimme matkanneet lähinnä periaatteella minne tuuli kuljettaa, aloimme nyt tehdä jo konkreettisia suunnitelmia. Jo joskus aikaisempina vuosina olimme huomanneet, että jopa Lübeckiin olisi mahdollista mennä veneellä. Siis sinne! Paluumatkalla voisimme käväistä niissä entisen Itä-Saksan hansakaupungeissa, joissa edellisen kerran olimme käyneet kohta Saksojen yhdistymisen jälkeen.

Lübeckin Holstentor Lübeckiin mennään Travemünden kautta ja viimeiset kymmenkunta mailia jokea pitkin. Jätimme veneen ydinkeskustan ulkopuolelle ennen siltoja, josta pääsimme kätevästi bussilla kaupunkiin. Lübeck oli aivan valtavan upea kaupunki. Siellä oikein tunsi, miten Saksan porvariston rikkaudet ovat aikoinaan vaurastuttaneet sitä ja tämä kaikki oli vielä nähtävillä. Holstentor ja leijonat erottivat vanhan kaupungin siitä vähän uudemmasta. Niskat melkein nyrjähtäen kiertelimme katsellen talojen koristeellisia päätyjä, ihailimme joenrantabulevardeja ja pistäydyimme välillä vehreillä sisäpihoilla. Thomas Mannin museotalo, Buddenbrook Haus oli jo ehditty siltä päivältä sulkea.

Eero ja Kaiju Wismarin torilla

Seuraava kohteemme oli Wismar, jossa olimme käyneet juuri Saksojen yhdistymisen jälkeen. Täällä kontrasti aikaisempaan oli todella silmin havaittavissa. Lähes kaikki vanhan kaupungin talot suorastaan hohtivat uudessa maalissa, ihmisiä oli paljon liikkeellä ja mukava markkinameininki vallitsi kaikkialla. Torilla pääsimme mukaan viininmaistajaisiin. Aivan erityinen yllätys oli Alter Hafenissa tapaamamme toinen Atalanta, vanha luotsikuunari.

Warnemündessä olimme nytkin Hohe Dünen vierasvenesatamassa. Se on melko uusi, suorastaan ylellinen hotelli- satamakompleksi, jossa meitä houkuttaa lähinnä se, että siellä on aina tilaa ja satamamaksuun sisältyy Internetin käyttöoikeus. Hieman haikeina katsomme Alter Stromin pittoreskia sekamelskaa, mutta siihen aikaan kun me yleensä tulemme satamaan tuollaiset paikat ovat jo aivan tupaten täynnä.

Warnemünde on Warnen suulla ja siitä jonkin verrran sisämaahan päin sijaitsee Rostock. Sinnekin pääsisi siis veneellä, mutta nyt teimme pikakakäynnin junalla. Rostock ei loistokkuudessa aivan vedä vertoja aikaisemmille kaupungeille, mutta mielenkiintoinen se kyllä on. Pitkää Lange Strassea reunustivat tiiligotiikan kerrannaistyyliin 1950-luvulla rakennetut valtaisat kerrostalot. Oli tiilipitsiä ja ornamentteja, torneja ja päätyjä. Pitkän aikaa ihmettelimme, mistä oikein on kysymys, kunnes kotona Soukassa selvitimme rakennusajankohdan. Rostockissa täytyy ehdottomasti käydä vielä uudelleen ja paremmalla ajalla.

Seuraava Saksan Hansakaupungeista oli Stralsund, vanha tuttumme jo vuodesta 1992. Tällä kertaa keskityimme Ozeanumiin, satama-alueelle rakennettuun merimuseoon, jonka avajaisia emme viime kesänä malttaneeet jäädä odottamaan. Mielenkiintoinen ja hienosti suunniteltu nähtävyys.

Gagerin olkikattoja

Matkamme ehkä positiivisin yllätys oli Gager (sekin tuttu vuodelta 1993), entinen pieni kalastajasatama Rügenin saaren itäisen niemen kainalossa. Siellä jouduimme viettämään koko matkamme ensimmäiset seisontapäivät, mutta uusi hyvä vierasvenesatama, upeat kumpuilevat nummimaisemat, ruokokattoiset perinnetalot sekä herkulliset silakkaruoat tekivät siitäkin pakollisesta odottelusta varsin siedettävän.

Olimme jo matkalle lähtiessä päättäneet, että tällä kerralla ei mennä Baltiaan, sen verran pettyneitä olimme edellisen kesän kierrokseen. Kävimme Puolan kaupungeista vain Swinoujsciessa ja Kolobrzegissa, vanhoja saksalaisia kaupunkeja nekin. Kolobrzegistä tehtiin pitkä loikka Ruotsin puolelle ja sieltä alkoikin taas kesän luonnonsatamaosuus. Olimme todella säiden suosikkeja, myötätuulet jatkuivat Suomeen saakka. Ensimmäinen kunnon sade koettiin matkalla Uudestakaupungista Raumalle.

Rauman pitsiä Totesimme myös, että Rauma ei ole turhaan Unescon kulttuuriperintöluettelossa, sen vanha kaupunki vetää hyvin vertoja hansakaupunkien tiilikomeudelle.

Raumalla ystävien luona vietetyn hemmotteluviikonlopun jälkeen suuntasimme kotia kohti. Merikarhusatamat ja -saunat olivat taas ahkerassa käytössä. Palasimme heinäkuun viimeisenä päivänä Soukkaan, jossa upeasti kukkiva clematis Valge Daam toivotti meidät tervetulleiksi.


31.8.2009
katso lisää