Omega 42 logo

Atalanta





Purjehdukset

1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016

Etusivulle

Purjehdukset

2013 Kotkassa, Riianlahdella ja Uudessakaupungissa
Reittikartta

juhla-ateria Kun on liki neljäkymmentä vuotta kierrellyt Itämerellä, sen saarissa ja satamissa, on vaikea löytää enää mitään todella uutta. Matkan pääpainoksi tulee väkisinkin aikaisempien matkojen muisteleminen ja sen seuraaminen, miten paljon paikat ovat edellisistä kerroista muuttuneet. Mutta onneksi sentään meri on aina yllätyksellinen ja niitä kokemuksiahan kuitenkin ensisijaisesti mennään hakemaan

Kesän 2013 nostalgiamatkamme suuntautui 15.6.aluksi itään. Olemme aikaisemmin käyneet vain muutaman kerran Porvoon itäpuolella, joten paikatkaan eivät olleet aivan tuoreessa muistissa. Oman mausteen matkaan antoivat myös Leevi ja Nuutti, 13 ja 11 vuotta vanhat pojanpojat, joille opetettiin purjehduksen perusteita. Enää ei edes tarvinnut joka toinen tunti kertoa kuinka monta mailia vielä matkaa ja milloin ollaan perillä. Pojat ovat selvästi kasvaneet. Juhannusta vietettiin merikarhuhengessä Porvoon eteläpuolella olevassa Skallerhamnissa, kun olimme sitä ennen luovuttaneet pojat vanhemmilleen Porvoossa.

Elisabetes iela Heti juhannuksen jälkeen lähdimme Riianlahdelle, jossa emme olleet käyneet seitsemään vuoteen. Samalla pääsi myös toteamaan, olivatko huhut Viron satamien kasvojenkohotuksesta tosia. Täytyy todeta, että Riika ei pettänyt tälläkään kertaa. Satama oli ennallaan, sellainen vähän keskitason alapuolella, varsinkin saniteettitilat aika surkeat, mutta itse kaupunki! Se oli täydessä loistossaan. Kaikki Elisabetes- ja Albertakatujen jugend-rakennukset suorastaan häikäisivät komeudellaan. Mahtavatkohan korjaukset ulottua myös ulko-ovien sisäpuolelle? Sitä emme päässeet tutkimaan, sillä päinvastoin kuin 1990-luvun loppupuolella, ulko-ovet olivat tiukasti kiinni. Suuri torikin Zeppelin-halleissa oli vielä ennallaan, irtomaitoa ei tosin enää myyty asiakkaan tuomaan pulloon vaan tyhjä pullo otettiin myyjän varastosta.

Vanha kirkko Matkalla kävimme myös Viron Riianlahden saarilla Kihnussa ja Ruhnussa. Nyt oli jo Kihnukin saanut kunnon laiturit, kotiseutumuseossa esitettiin häätansseja japanilasille turisteille ja sivuvaunulliset moottoripyörät olivat kadonneet maantieltä. Kehitystä kai sekin? Pärnu oli matkan pakollinen osa kun kerran siellä päin muutenkin oltiin. No, siellä oli niin paljon suomalaisia, että tuskin sinne meitä enää kaivataan.

Todella positiivisia yllätyksiä olivat Saare Liinidin perustamat ja kunnostamat huvivenesatamat lauttasatamien kyljessä. Haapsalussakin satamakiistoissa on päästy jonkinlaiseen sopuun. Myös väylämerkinnät uusine reimareineen olivat todella ensiluokkaisia. Eli huhut pitivät todella paikkansa. Voi vain suositella.

uusi sadepuku Aloitimme Riianlahden kierroksen Viron Dirhamista ja sinne se myös päättyi. Dirhamista lähdimme Suomen puolelle ja vietimme vajaan 2 viikkoa Saaristomerellä pohjoisimpana kohteena Uusikaupunki. Pitkästä aikaa kryssimme Kihtiä etelään ja taas kerran huomasimme, miten upeaa Suomenkin saaristo voi olla: silokallioita, poukamia, lintuja, metsää ja niittyjä, todellista luonnon monimuotoisuutta.

Eräässä Riianlahden pienessä satamassa tapasimme valkovenäläisen purjehtijan pienessä omatekoisessa veneessään. Hän oli toteuttamassa elämänsä haavetta, päästä purjehtimaan merellä. Tavoitteena oli mennä ensin rannikkoa pitkin Tallinnaan ja sitten sieltä yli Helsinkiin ja lopulta Pietariin. Vertasimme hieman kauhuissamme hänen matkasuunnitelmaansa ja sen toteuttamiseksi käytössä olevaa varsin vaatimatonta varustusta. Tapasimme vielä Kihnussa ja yllätykseksemme myös Dirhamissa, jonne hän oli saapunut yöllä kun me lähdimme aamulla ylittämään Suomenlahtea. No kyllä hän ainakin Tallinnaan saakka pääsee!

Soukkaan palattuamme purjehtijan kohtalo jäi vaivaamaan mieltäni ja niinpä lopulta soitin Santion merivartioasemalle, jolloin kuulin, että valkovenäläinen Virgo 2 oli 20.7. poistunut EU:n alueelta Venäjälle! Ja niinhän se on, eivät ne saavutukset ole välineistä kiinni, kyllä se on pää, joka viime kädessä ratkaisee.

Kaiken kaikkiaan purjehduksestamme jäi aika vaatimaton maku, ei mitään urotekoja, ei edes yhtään yöpurjehdusta. Sen vastapainoksi saimme kaunista säätä, aurinkoa, kevyitä tuulia ja hyviä satamia. Ei kai sitäkään voi valittaa.

5.9.2013
katso lisää