Omega 42 logo

Atalanta





Purjehdukset

1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016

Etusivulle

Purjehdukset

2014 Itämeren kierros myötäpäivään
Reittikartta

Miten saattoikaan yksi päätös olla niin ratkaiseva, että se määritti koko kesäpurjehduksen suunnan? Meillä se päätös tehtiin silloin kun käänsimme veneen keulan Matgruvanilta (Tammisaaren eteläpuolella) kohti Viroa. Tuuli tuli heikkona lounaasta, eikä se houkutellut lähtemään suoraan Ruotsin puolelle Gotlantiin saati sitten Öölantiin kuten ajatuksissamme olimme toivoneet. "Ja ainahan Virosta tai Latviasta voi yrittää suoraan Gotlantiin." Sitten olisi ollut ylen yksinkertaista edetä Ruotsin rannikkoa alas Rügenille. Johan siitä oli useita vuosia, kun viimeksi olimme nähneet Rügenin kuuluisat kalkkikivikalliot.

Ventspilsin lehmä Mutta toisin kävi! Sitä mukaa kun etenimme ensin Viron, sitten Latvian ja lopuksi Liettuan rannikkoa etelään, tuuli kääntyi läntiseksi/pohjoiseksi ja voimistui niin kovaksi, että ainoa järkevä suunta oli jatkaa etelään. Tässä oli jo toteutua se "minne tuuli kuljettaa"- periaatteella purjehtimisen vaara, jolloin loppujen lopuksi helposti päätyy pussin perälle, josta on taas entistä vaikeampi päästä pois.

Klaipedassa meillä oli vastassa koko Puolan pohjoisrannikko Helin niemen kärjestä Swinoujscieen. Se on lähes 200 mailia pitkä ja paljas, ei saaren saarta antamassa tuulen tai aallokon suojaa. Matka vastaa noin etäisyyttä Haminasta Hangon kautta Turkuun, minkä lisäksi tulee vielä runsaan 100 mailin avomerimatka Klaipedasta Heliin. Erityisen pitkä se on purjehdittaessa myötäpäivään, idästä länteen, sillä silloin joutuu yleensä aina kohtaamaan vallitsevat lounaistuulet. Olimme jo joskus päättäneet, että Puolan rannikko mennään aina vastapäivään, mutta niin me vaan sitten olimme Klaipedassa mittaamassa merikortilta etäisyyksiä mahdolliseen seuraavaan satamaan.

Leban rantaelämää Seuraava satama oli Leba, tuo puolalaisten Itämeren lomakaupunki. Puolan rannikko oli tällä kertaa maineensa mukainen. Jouduimme odottelemaan sopivia tuulia niin Lebassa kuin Kolobrzegissakin. Ja joskus on vaarana myös se, että ei enää malta odottaa, vaan lähtee kun ei tahdo tai jaksa uskoa säätiedotuksiin. Vähän näin meille kävi matkalla Ustkasta Kolobrzegiin, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Sitten kun vihdoin pääsimme Puolan Swinoujscieen (ent. Swinemünde) tuulet vaihtuivat itäisiksi, ei satanut eikä myrskynnyt. Puolan rannikko oli taas tällä erää voitettu.

Königstuhl Rügen oli kesän päätavoite. Oikeastaan Rügen on meidän "mansikkapaikkamme". Loppujen lopuksi aika harva on siellä käynyt, vaatiihan sinne purjehtiminen mielellään vähintään viiden viikon kesäloman. Mutta kyllä se kannattaa: niin samanlaista ja kuitenkin niin erilaista! Monia pieniä satamia kunnostetaan kovaa vauhtia veneilijöitä varten, vanhoissa kylissä löytää vielä oikeaa asutusta, kaikki ei ole uutta, ylisöpöä turistikylää. Ja vielä, saksalaiset purjehtijat ovat meidän kokemuksemme mukaan pääsääntöisesti erittäin ystävällisiä ja tuntevat hyvin merenkulkijoiden käyttäytymissäännöt. Aina on joku ottamassa vastaan rantautuvaa venettä.

Ja miten paljon mielenkiintoista historiaa saareen mahtuu alkaen Stralsundin hansakaupungista, ja päätyen Putbusin residenssikaupunkiin tai Proran kunnianhimoisiin, kolossaalisiin lomarakennuksiin. Puhumattakaan todellisista Ostseebadeista silmänkantamattomine hiekkarantoineen ja samaan suuntaan nököttävine rantatuoleineen. Ja pisteenä i:n päällä vielä pieni Rudenin saari, joka on kuin historian pikkujättiläinen. Näin syksyn kynnyksellä (1.9.2014) harmittelee, kun alueella ei viipynyt pidempään. Mutta toivottavasti vielä tulee uusia kesiä, jotta senkin vahingon voisi korjata.

Aloimme Rügenin kierroksen Sassnitzista ja päätimme sen mys sinne. Rudenilta poikkesimme vielä Sassnitziin lähinnä siitä syystä, että tällä tavoin matka Bornholmille oli mahdollista tehdä kahdessa erässä.

Sassnitzista lähtiessä oli hieman haikea olo. Nyt oli nähty se, mitä oli alun perin lähdetty hakemaan. Tästä eteenpäin oli kysymys lähinnä vain veneen tuomisesta takaisin Suomeen. Olimme ajatuksellisesti jo kotimatkalla. Silloin ei yleensä paljon viitsi pysähdellä ja hakea uusia paikkoja. Mukavia muistoja saatiin siitä huolimatta. Muutaman hienon luonnonsataman jälkeen menimme taas Arkösundissa sijaitsevaan Bråvikens Segelsällskapin (BSS) saarisatamaan Snedskäriin. Saari on erinomainen vaihtoehto kaupallisille satamille. Kaikilta tuulilta suojattu, aisapaikat, sähkö laiturilla, purjehtijamaja ja sauna käytettävissä, voisiko enempää toivoa! Siitä satamasta jää hyvä mieli ja hymyä huuleen.

Neljä vuotta sitten tutustuimme Kielin kanavan suulla hollantilaiseen veneilijäpariskuntaan. Tänä kesänä he olivat purjehtinet Helsinkiin ja niinpä me paluumatkallamme kohtasimme heidät Ahvenanmaan Rödhamnissa, me juuri Ahvenanmeren ylittäneinä ja he sinne matkaa jatkavina.

levää Mutta sen jälkeen iski sinilevä oikein voimalla. Tänä kesänä esiintymät olivat erityisen runsaita Saaristomerellä. Emme muistaneet milloin levää olisi ollut näin laajalti ja näin paksulti. nsörenin laguuni oli täynnä paksua haisevaa puuroa. Tätäkö on odotettavissa seuraavinakin kesinä? Olimme parin puhtaan kesän jälkeen ajatelleet/uskoneet/toivoneet, että pahimmat sinileväkesät olisivat jo takanapäin. Suomenlahdella vähän helpotti, ehkä sittenkin oli kysymys vain jostain paikallisesta poikkeuksesta. No, ken elää hän näkee.

Kotiin Soukkaan palasimme nostalgiamatkaltamme maanantaina 21.7. eli kuusi viikkoa matkaan meni. Oli hauska käydä katsomassa, mikä on säilynyt ja mitä on saatu uutta. Vaikka haikailimmekin joidenkin suljettujen ravintoloiden perään, niin ruokaa oli edelleen tarjolla ja varmaan aivan yhtä hyvää. Ehkä jotain jäi uupumaan tunnelmasta, kun ei voinut enää muistella: "Mites se nyt olikaan kun oltiin täällä silloin vuonna 19…" Maileja kertyi kaikkiaan 1500.

Kylpyhuoneen peili osoitti taas, että aurinkoa oli saatu. Heinäkuun helteet olivat jo melkein liikaa ja mieluusti yritti hakea veneestäkin varjon puolta. Tuulissa oli kyllä toivomisen varaa: milloin oli liian kovaa tuulta, milloin ei tuulta ollenkaan, tai jos olikin niin ainakin aivan väärästä suunnasta. Mutta sitä se purjehdus on; säähän on lähes ainoa asia mihin ihminen ei voi vaikuttaa. Eli ihan hyvä kesä.

15.9.2014
katso lisää