Omega 42 logo

Atalanta





Purjehdukset

1976-77
1978-79
1980-81
1982-83
1984-85
1986-88
1989-90
1991-92
1993-94
1995-96
1997-98
1999-2000
2001-02
2003-04
t/s Helena
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016

Etusivulle

Purjehdukset

2015 Höga Kustenilla
Reittikartta

"Tänä kesänä kierretään Pohjanlahti". Kesällä 2012 kiersimme sen turhan kovalla kiireellä, nyt halusimme tehdä sen vähän rauhallisemmin. Monia mielenkiintoisia paikkoja oli jäänyt näkemättä. Emmekä edes käyneet siinä Pohjanlahden kaikkein pohjoisimmassa satamassa Törehamnissa, siinä, josta saa sitten jälkikäteen postissa kunniakirjan.

Mutta nyt, kuten niin monesti aikaisemminkin, suunnitelmat ovat sitä varten että ne antavat tekemiselle suunnan, toteutumiseen vaikuttavat sitten monet muutkin tekijät. Tällä kertaa se tekijä oli sää. Alkukesä oli kylmä, tuulinen ja sateinen. Turusta Uuteenkaupunkiin mukana olleiden pojanpoikien kanssa jouduimme odottelemaan satamissa.   Raumalle päästyämme olimme olleet jo pari viikkoa matkalla. Vaasassa oli helppoa tehdä päätös, että Perämeri jää tällä kertaa kiertämättä.

Oikaisimme Vaasasta Merenkurkun poikki Ruotsin puolelle Rataniin, joka on yksi suosikkipaikoistamme. Suojaisan sataman lisäksi siellä voi kulkea historiallisilla paikoilla: käydä Suomen sodan viimeisen taistelun muistomerkeillä ja ihmetellä maan nousua (veden laskua!) osoittavia kallioon kaiverrettuja vedenkorkeusmerkintöjä, joista vanhin on peräisin vuodelta 1749. Ja aina voi tietysti ihailla viehättäviä taloja ja hyvin hoidettuja pihoja.

Häggvikin laguuni

Ratanilta pari kolme päivämatkaa ja ollaan Höga Kustenilla. Se on seutua, joka jaksaa aina kiehtoa. Purjehtijan kannalta se on ihanteellista: syvät vedet helpottavat navigointia ja saaristokin antaa juuri sopivasti suojaa aallokolta. Höga Kusten on täynnä toinen toistaan hienompia satamapaikkoja. Nyt valitsimme ne omasta mielestämme kaikkein hienoimmat: Trysunda, Mjältö ja Häggvik. Ja taas on mitä muistella syksyisessä räntäsateessa.

Suomen puolella piti jo melkein pidätellä, ettei purjehduksemme loppuisi aivan kesken. Palasimme yli kolmenkymmenen vuoden takaisiin aikoihin ja kävimme Utön ja Jurmon saarilla. Vielä 80-luvulla nämä kuuluivat lähes jokakesäisiin vakiokohteisiimme, mutta sitten Jurmo ohitettiin kokonaan ja Utöstäkin tuli vain välietappi matkalla Ruotsin puolelle. Ja useana kesänä kesäkuun itä- ja pohjoistuulet veivät meidät suoraan Soukasta Gotlantiin tai vielä pidemmälle Öölantiin.

Utön kauppa

Oli melkein haikea olo, kun kävelimme pitkin Utön raitteja ja kalliorantoja. Minne olivat 30 vuotta kadonneet? Kaikki oli melkein samanlaista, mutta kuitenkin erilaista. Ihmisiä oli paljon enemmän kuin silloin, veneitä paljon enemmän ja suurempia kuin silloin, mutta kauppa, kirkko ja majakka olivat sentään ennallaan. Saaren pohjoisosaan oli noussut betoniarkkitehtuurin muistomerkki, Utö Havshotel, joka tarjosi yöpymisen ja ravintolan lisäksi myös veneille poijupaikkoja. Jälleen kerran ihmettelimme, miten saavutettavuuden parantuminen, palvelujen lisääntyminen ja kaikenpuolinen kehittyminen samalla vähentää kaukaisiin paikkoihin liittyvää hohtoa ja romantiikkaa. Eihän tämä olekaan enää mitään erityistä, kun yhteysalus purkaa kaksi kertaa päivässä iloisesti hälisevän joukon turisteja kansoittamaan saaren kapeita kujia, mönkijät kaasuttavat pitkin teitä ja ravintolaan voi mennä syömään gourmet-aterian. Mihin joukkoon me kuulumme?

Jurmon tuulimylly

Jurmossa olimme vähän erilaisissa tunnelmissa. Edellisestä Jurmon vierailusta oli vielä enemmän aikaa kun Utöstä. Muistissamme oli ahdas, vähän huonopohjainen satama, mutta nyt satama-altaassa oli poijupaikkoja liki 80 veneelle.  Satamassa oli lisäksi mielenkiintoinen saaren historiasta kertova pysyvä näyttely. Utöstä Jurmo eroaa siinä, että siellä asutus rajoittuu hyvin suppealle alueelle: satamaan ja sitten runsaan kilometrin päässä olevaan pieneen kylään. Merkityillä kävelypoluilla pääsi kulkemaan melkein saaren päästä päähän. Ainakin siellä saattoi kulkea sen illuusion vallassa, että tämähän oli "melkein kuin silloin". Kaiken kaikkiaan, vierailusta jäi hyvä mieli: Jurmo oli käynnin arvoinen.

Vaikka kesäpurjehduksemme alku oli hieman nihkeää ja vaivalloista, niin loppu oli sitäkin komeampi. Menimme hienossa tuulessa Hiittisistä suoraan Tallinnaan ja sieltä yhtä hyvässä tuulessa kotiin Soukkaan. Maileja oli kertynyt vähemmän kuin muina kesinä eli noin 1200, mutta dieseliä kului harmittavan paljon.

5.9.2015
katso lisää