Omega 42 logo

Atalanta
Gasteja ja muita tuttavia

Jussi ja Esko
Jussi, Pauliina ja pojat
Esko ja Tiina
Halmeenmäet
Varimaat
s/y Svenskan
s/y Gemma

Etusivulle

Varimaat ja s/y Merihelmi

Kesällä 1997 lähdimme toiselle Riianlahden kierrokselle. Jossain Kihnun tienoilla kiinnitti huomiotamme Hallberg Rassay 29 "Merihelmi", joka oli nimenä jäänyt mieleen jo parista aikaisemmasta satamasta. Juuri kun olimme menossa sisään Daugava-joen suistoon, Merihelmi ilmestyi peräämme ja kippari pyysi "luotsausta", he kun eivät aikaisemmin olleet Riiassa käyneet. Illalla meille tarjottiin sitten Merihelmessä raumalaista kahvia ja mainiota seuraa.

Isäntämme, Anja ja Jaakko Varimaa, osoittautuivat kokeneiksi purjehtijoiksi. Jaakko oli ajanut useita vuosia merikapteenina Atlantin linjaa, mutta sittemmin siirtynyt maatöihin eli johtamaan Rauman satamaa. Ruotsin rannikko aina Osloa myöten oli jo tullut Merihelmellä tutuksi ja Jaakko oli ollut miehistössä mukana tuomassa Swan 37 Bermudalta Suomeen. Kokemusta oli siis kaikenlaiseen lähtöön.

Ajatuksemme purjehtimisesta olivat pitkälti samanlaiset. Kummassakin veneessä oltiin samalla tavoin konservatiivisia eli luotettiin merikortteihin, kynään ja viivottimeen. (Garmin kyllä todettiin yhteisesti erinomaiseksi navigointilaitteeksi). Jo ensimmäisenä kesänä reittimme suuntautui samoihin satamiin, joten "vuoroin vieraissa" käytiin useampanakin iltana. Kumpikin venekunta aloitti lomansa yleensä "viikkoa ennen juhannusta", sillä silloin olivat yöt valoisia ja satamissa tilaa.

Jo kesän 1997 aikana tuli puheeksi, että olisi kiva käydä Puolassa. Jaakko oli nuorena jungmannina käynyt Gdanskissa ja Gdyniassa ja oli kiinnostunut näkemään, minkälaista siellä nyt olisi. Meille tuo sopi erinomaisesti ja kesään 1998 varustauduttiin Gdanskin lahden merikortilla.

Ensimmäinen yhteinen pysähdyspaikka oli Virtsu, jossa kovan lounaistuulen vuoksi jouduimme odottamaan neljä vuorokautta. Siitä sitten edettiin rauhallisesti kohti Gdyniaa ja matkan varrella tutustuttiin itärannan kaupunkeihin ja satamiin. Gdynia oli aika mitäänsanomaton kaupunki, mutta Gdansk, jossa kävimme junalla, oli kertakaikkisen hieno. Ja mikä parasta: aivan kaupungin historiallisessa keskustassa oli juuri avattu vierasvenesatama! Tämä laitettiin muistiin seuraavia kesiä varten.

Jaakko, Kaiju ja Anja Gdanskissa Gdyniasta lähdettiin sitten Gotlantiin, jossa matkamme erosivat, meitä kiinnosti vielä Riika ja Merihelmi suuntasi kohti Jomalaa ja siikasoppatreffejä.

Jaakkö jäi eläkkeelle kesällä 1999 ja Merihelmi pääsi liikkeelle vasta juhannuksena. He olivat kiinnostuneita käymään Oslossa, olihan se ollut Merihelmen neitsytmatka 1989. Meitä sen sijaan kiehtoi Gdanskin vierassatama. Kesällä 1999 tapaamisemme jäi vain Blekingen Sandhamniin, jonne tulimme suoraan Puolan Wladislawowosta. Merihelmi jatkoi etelään ja me pohjoiseen kohti kotisatamaa.

Jaakko, Anja ja Zuraw Kesällä 2000 uusimme Merihelmen kanssa kesän 1998 purjehduksen vain sillä erolla, että nyt menimme Gdanskiin. Saimme satamasta aitiopaikat: kummastakin veneestä oli näkymä suoraan Zurawille. Juhannusta vietettiin Atalantan istuma-aukossa. Jatkoimme samaassa tahdissa aina Lebaan saakka. Onnistuimme tapaamaan myös kesällä 2001 Itämeren kierroksen aikana. Merihelmi odotti meitä Stralsundissa ja myöhemmin Tukholman saaristossa. Paluumatkalla Merenkurkusta etelään kävimme vielä Raumalla.

Kesällä 2002 teimme vielä yhteisen matkan Riiaan. Tuon kesän jälkeen Varimaat luopuivat Merihelmestä. Purjehtijatapaamiset ovat kuitenkin jatkuneet: olemme tehneet parina kesänä Anjan ja Jaakon kanssa matkan Atalantalla Tallinnaan. Ja kuin tilauksesta, olemme saaneet kokea kummallakin kerralla oikein purjehduksen juhlaa.

Jaakko on paitsi purjehtija, myös muutenkin erittäin monitaitoinen henkilö. Tästä on osoituksena muun muassa Rauman saaristoon noussut kesämökki ja vuosikymmeniä jatkunut maalausharrastus. Olemme saanet lukea useita Jaakon kirjoittamia juttuja purjehduslehdissä, mutta syksyllä 2005 hän onnistui yllättämään meidätkin julkaisemalla kirjan "Kanalin partaalta suolaisemmille vesille". Ja tämän jälkeen on kirjoja tullut kiihtyvällä vauhdilla. Tiedämme myös, että kaikki tämä vaatii hyviä kotijoukkoja. Siinä suhteessa Anjalle on vaikea vetää vertoja.

Palaa takaisin sivulle Purjehdukset 1997-98